fbpx

Kun makean himo iskee

Silloin kun makean himo iskee, aivot menevät takanarikkaan ja omat sillä sekunnilla keksityt Nyhjää-tyhjästä-reseptit tuntuvat tyhjää paremmilta. Voin kertoa teille nyt käänteisen herkkureseptin, jota en suosittele kokeilemaan!

Pakkasilta ja kova kaipuu jälkiruokaan. Pakastimesta löytyy makea piirakkapohja, oikein hyvä alku. Pienet tirat mustikoita pussin pohjalla sekä kevytkahvikermaa. Muniakin sopivasti yksi jäljellä kun kauppalista unohtui tekemättä.

Litisteltyäni taikinan piirun verran liian isoon piirakkavuokaan tajusin jo samantien jälkiruokakatastrofin olevan oven takana, jääräpäisesti sekoitin kuitenkin kerman ja kananmunan sekä puoli desiä sokeria.

Jos olet yhtään leipurimestari hiiva, mitä minä luulin vielä hetki sitten olevani, ymmärrät laittaa lämpöä ja paistoaikaa vähemmäksi liian ohuella pohjalla ja minitäytteellä varustetulle piirakalle. Sokerin kaipuussani en ajatellut sen enempää. Lopputulos oli kamalaa, palaneen makuista möttöhöttötökköä. Ja rumaakin kuin mikä vielä, ei siitä pahemmin Instagram-kuvia otettu. Mutta silti kiltisti puolet piiraasta armaan kanssa söimme. Pahaahan se oli, palanutta ja rumaa, mutta eipä sen jälkeen tehnyt mieli syödä enää mitään. Ehkä se siis tehtävänsä täytti 😀

Niille, joilla alkoi justiinsa nyt mustikkapiirakkahammasta kolottamaan, suosittelen käyttämään ihan oikeaa kermaa, rahkaa ja kunnollista määrää mustikoita (enemmän kuin 40 kpl) , eikä 2 kanamunaa ole huono yhtään, niin ja se sokeri. Ai niin… vuoka ei saa olla Australian kokoinen :D!

Ps. Kuva ois varmasti kiva, mutta rajansa kaikella 😀

Terkuin

Marjo Charmantesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

15 − fifteen =